Silmäsairaudet
Glaukooma eli silmänpainetauti
Glaukooma, joka tunnetaan myös nimillä silmänpainetauti ja viherkaihi, on sairaus, jossa kohonnut silmäpaine vaurioittaa salakavalasti ja hitaasti näköhermoa, ilman että potilaalla olisi kipuja tai vaivoja. Koska näköhermo välittää näköviestejä aivoihin, glaukooma vaurioittaa vähitellen myös näkökykyä.
Glaukooma on merkittävimpiä ehkäistävissä olevia sokeuden aiheuttajia. Suomessa noin 65 000 ihmistä sairastaa glaukoomaa, ja uusia tapauksia todetaan joka vuosi yli 5 000. Maailmassa arvioidaan olevan kaikkiaan n. 67 miljoonaa glaukoomapotilasta, joista noin kuusi miljoonaa on sokeita. Suomessa glaukooma on yli 65-vuotiaiden toiseksi yleisin näkövammaisuutta aiheuttava sairaus.
Taudin ehkäisyn edellytys on riittävän varhainen toteaminen sekä huolellinen hoito ja seuranta. Tämän vuoksi silmien tarkastaminen riittävän usein silmälääkärillä on tärkeää. Koska osa glaukoomista kehittyy paineherkkiin silmiin normaaleillakin silmänpaineilla, pelkkä paineen mittaaminen ei riitä.
Glaukooman merkittävin tunnettu riskitekijä on liian suuri silmän sisäinen paine. Muita glaukoomalle altistavia riskitekijöitä ovat suvussa esiintyvä glaukooma, likinäköisyys (myopia), yli 45 vuoden ikä, pitkäaikainen kortisonin käyttö sekä eräät verenkiertoelimistön sairaudet.
Glaukooman hoito keskittyy silmänpaineen alentamiseen lääkkein, laserhoidon tai paineleikkausten avulla. Riittävän tehokkaalla paineen alentamisella voidaan glaukoomavaurion kehittyminen pysäyttää tai ainakin oleellisesti hidastaa sen etenemistä.
Yleensä hoito aloitetaan lääkkeillä, tavallisimmin silmätipoilla. Niillä voidaan alentaa painetta lisäämällä kammionesteen poistumista silmästä eli ulosvirtausta tai vähentämällä kammionesteen muodostumista.
Ellei silmänpaine pysy riittävän matalana lääkehoidolla tai potilaalla on vaikeuksia silmätippojen käytössä esimerkiksi sivuvaikutusten tai silmätippojen tiputtamisen takia, hänelle saatetaan ehdottaa joko laser- tai leikkaushoitoa. Joissakin tapauksissa laser- tai leikkaushoitoa voidaan suositella jopa ensimmäisenä hoitovaihtoehtona. On hyvä muistaa, että myös laser- ja leikkaushoidon tavoitteena on silmän paineen alentaminen. Yleensä näiden toimenpiteiden tavoitteena on parantaa nesteen virtausta ulos silmästä.
Millään leikkaustoimenpiteellä ei valitettavasti voida palauttaa glaukooman kerran vaurioittamaa näkökykyä. Hoito on siten ikään kuin suojaavaa ja sen vuoksi se tulisi aloittaa riittävän aikaisin.
Silmänpohjan ikärappeuma
Silmänpohjan ikärappeuma on yleisin näkövammaisuutta aiheuttava silmäsairaus länsimaissa. Suomessa 58 prosenttia kaikesta näkövammaisuudesta aiheutuu tästä taudista, ja yli 65-vuotiaiden näkövammaisuudesta yli 70 prosenttia on silmänpohjan ikärappeuman aiheuttamaa.
Ikärappeuma jaetaan kuivaan sekä kosteaan muotoon. Kuiva muoto on huomattavasti yleisempi, noin 80 prosenttia kaikista ikärappeumista. Oireet ovat molemmissa samantyyppiset, mutta sairauden kulussa ja hoidoissa on eroja. Kuiva muoto etenee hitaasti eikä ole hoidettavissa. Nopeasti etenevässä kosteassa muodossa verkkokalvon alle kasvaa uudissuonitusta, joka vuotaa ja aiheuttaa verkkokalvon hermosolukerroksen tuhoutumisen. Vaikka kostea muoto on harvinaisempi, se aiheuttaa enemmän näkövammautumista kuin kuiva muoto.
Silmänpohjan ikärappeuman perimmäistä syytä ei tunneta, mutta se tiedetään, että tupakointi ja verenkiertosairaudet saattavat altistaa ikärappeumalle. Sairauden yhteys ikääntymiseen on selvä, mitä heijastaa taudin englanninkielinen nimitys AMD (age-related macular degeneration).
Väestötutkimusten perusteella voidaan arvioida, että Suomessa ilmaantuu joka vuosi noin 1 500-2 000 uutta kosteaa ikärappeumatapausta. Näistä potilaista lähes puolet saa taudin myös toiseen, aiemmin terveeseen silmäänsä. Ikärappeumapotilaiden keski-ikä on 82 vuotta, joten tämä sairaus koskettaa lähes ainoastaan eläkeikäisiä ihmisiä.
Silmänpohjan ikärappeuma aiheuttaa keskeisen näön heikkenemistä, joka ilmenee tekstien vääristymisenä, näkökenttäpuutoksina ja värinäön huononemisena. Valittavasti suuri osa potilaista hakeutuu silmälääkärin hoitoon liian myöhään, koska terve silmä kompensoi sairastunutta silmää tai potilaat saattavat luulla näön heikkenemisen johtuvat muista syistä, esimerkiksi huonoista silmälaseista. Oireet johtavat potilaat toimintakyvyn heikkenemiseen: lukeminen, liikkuminen, autolla ajo, hahmojen/kasvojen tunnistaminen huononee ja pahimmissa tapauksissa koko silmä saattaa sokeutua. Silmänpohjan ikärappeumaan on olemassa hoitoja. Niistä saadaan suurin hyöty kun sairaus löydetään mahdollisimman varhain.
Glaukooma on salakavala, oireeton silmäsairaus, joka usein havaitaan sattumalta silmälääkärin tarkastuksessa. Tästä oppaasta saat hyödyllistä tietoa glaukoomasta sairautena, sen riskitekijöistä sekä ohjeet kuinka usein omat silmät kannattaa tarkastuttaa silmälääkärillä.
Avaa pdf-versio tästä.