Laskimoveritulpat

Laskimoveritulppa tarkoittaa verihyytymän muodostumista laskimoon. Laskimoveritulppa on kohtalaisen yleinen ja sen esiintyvyys yleistyy iän mukana. Laskimoveritulppia syntyy miltei yksinomaan alaraajoihin.

Veritulppa syntyy laskimoihin täysin eri tavalla kuin valtimoihin, minkä vuoksi sen riskitekijät ovat kokonaan erilaiset kuin valtimotaudissa. Laskimotukos on harvinainen ilman riskitekijöitä. Riskitekijöitä hyytymien tavallista herkemmälle syntymiselle ovat pitkä liikkumattomuus esimerkiksi sairauden tai pitkän lentomatkan vuoksi, alaraajojen vammat, suuret leikkaukset, ehkäisytabletit etenkin tupakoivilla naisilla, raskaus, syöpä, lihavuus ja perinnölliset hyytymishäiriöt.

Laskimoveritulpan tyypillisiä oireita ovat pohkeen turvotus, leposärky ja arkuus sekä kävellessä tuntuva kipu pohkeessa. Usein oireena on vain jokin näistä. Laskimoveritulppa voi salakavalasti olla myös kokonaan oireeton. Laskimoveritulpan vaarallisin seuraus voi olla keuhkoveritulppa.

Laskimoveritulpan hoito aloitetaan nopeasti hyytymiseen vaikuttavalla hepariini-lääkkeellä, jota annostellaan useimmiten kerran vuorokaudessa ruiskulla ihon alle. Samaan aikaan voidaan aloittaa myös hitaammin vaikuttava, veren hyytymistä vähentävä verenohennuslääke. Pitempää hoitoa käytetään, jos laskimotulpan uusiutumisriski on selvästi suurentunut.

Terveydenhuollossa käytetään hepariinihoitoa laskimotulppien ehkäisemiseksi silloin, kun tulppariski on selvästi suurentunut. Esimerkiksi suurehkojen leikkausten yhteydessä käytetään noin viikon kestävä hepariinihoitoa.