Skip directly to content

Pfizer Ugandassa: lääkkeitä, koulutusta, sairaaloita ja tutkimusta ilmaiseksi

Hän seisoo varovaisena vähän syrjässä muista, mutta seuraa meitä silti uteliaana. Selkä on köyryssä pikkusiskon kantamisesta. Onko äiti töissä ja vastuu nuoremmista on tällä alakouluikäisellä? Hoitaako äiti muita sisaruksia, ehkä vielä pienempää vauvaa? Pääseekö tyttö koskaan kouluun, koska tuskin sinne voi mennä pieni sisarus selässä? Luulenko tyttöä pienen koon vuoksi nuoremmaksi kuin mitä hän onkaan ja vauva onkin hänen?

Äiti lapsineen on hieman apaattisen oloinen ja hymyilee vaisusti vain harvakseltaan. Pienellä pojalla on silmissään jo aika pitkälle edennyt trakooma ja hän on menossa leikkaukseen. Hän itkee tämän tästä.

Pfizer on ollut ugandalaisten arjessa läsnä jo kymmenisen vuotta. Lahjoitamme ilmaiseksi lääkkeitä sekä trakoomaan että HIViin ja koulutamme hoitajia, lääkäreitä ja tutkijoita. Kaikki tämä ilmaiseksi. Uganda todella tarvitsee apua, sillä se on köyhä maa, joka elää 80 prosenttisesti maataloudesta.

Pfizer on ollut perustamassa Kampalaan Infectious Disease Institute -sairaalaa eli IDIä. Tähän tarttuvien tautien instituuttiin on lahjoitettu lääkkeitä, sen tutkimustoimintaa on tuettu ja hoitohenkilökuntaa on koulutettu. Pfizer on sijoittanut 60 miljoonaa dollaria yhdeksän vuoden aikana hoitohenkilökunnan kouluttamiseen. Tähän mennessä 5 800 henkilöä 27:stä Afrikan maasta on osallistunut tähän koulutukseen. Nämä ovat puolestaan kertoneet itse kouluttaneensa keskimäärin 20 ihmistä lisää omilla alueillaan.

HIV-positiivisuudesta ei Ugandassa helpolla kerrota

Saharan alapuoleisessa Afrikassa asuu 2/3 maailman HIV-positiivisista. Infectious Disease Institute hoitaa myös näitä. Yksi Ugandan 1,1 miljoonasta HIVin kantajasta on Edison Wavamuno, 25. Hän pitää pienessä kodissaan parturikampaamoa. "Olen tiennyt kolme vuotta olevani HIV-positiivinen. Käytin kyllä kondomia, mutta kun tutustuin tyttöön paremmin, se jäi pois. Sitten me erosimme. Nykyisen tyttöystäväni kanssa olen seurustellut vuoden. Myös hän on HIV-positiivinen."

Tautiin liittyy Ugandassa erittäin suuri leimautumisen pelko ja siitä ei kerrota kenellekään. Sairaaloiden vastaanotoilla näyttää olevan runsaasti naisia. "Uskoisin, että mieheni on myös HIV-positiivinen, mutta hän ei suostu testiin", kertoo Betty Kakembo, 31.

Ugandalainen lääkäri kertoo, että Edisonin ja Bettyn lisäksi 180 000 HIV-positiivista saa Ugandassa lääkkeitä ja näistä 160 000 lahjoitettuja lääkkeitä. Yhteensä 350 000 tarvitsisi lääkkeitä eli tehtävää riittää vielä muillekin.

Pfizer on mukana myös Diflucan Partnership -ohjelmassa. Sen kautta yrityksemme on lahjoittanut AIDSiin liittyvien sienitulehduksien hoitoon kymmenen vuoden aikana 840 miljoonan dollarin edestä lääkkeitä 63 maahan ja kouluttanut 20 000 ihmistä hoitamaan näitä tulehduksia.

Trakooma ilman lääkkeitä tai leikkausta johtaa sokeuteen

Toinen sairaus, johon Pfizer tarjoaa Ugandassa apua, on trakooma. Trakooma on bakteerin aiheuttama sarveiskalvon tulehdus, joka tarttuu käsikontaktissa tai kärpästen välityksellä. Ihminen sokeutuu, jos useita peräkkäisiä tulehduksia jää hoitamatta. Antibiootit parantavat tulehduksen.

Vuonna 1998 Pfizer ja Edna McConnell Clark Foundation perustivat International Trachoma Initiativen. Pyrkimyksenä on voittaa tämä silmäsairaus maailmassa vuoteen 2020 mennessä. Pfizer on lahjoittanut 225 miljoonaa Zithromax-hoitoannosta 19 maan potilaille. Tautia kantaa maailmassa arviolta 41 miljoonaa ihmistä.

Pfizer tukee rahallisesti myös trakoomaleikkauksia. Silmäripset kasvavat trakoomassa sisäänpäin ja siksi tehdään luomileikkauksia. Leikkaussali vaikuttaa eurooppalaisin silmin katsottuna lähinnä ulkovarastolta ja leikkaussalissa juoksentelee paljon ylimääräistä väkeä. Leikkaus kuitenkin onnistuu hyvin ja potilaan näkö saadaan pelastettua.

"Ennen kaikkia näitä hyviä lahjoittajia ainoa toivomme oli kääntyä Jumalan puoleen eri sairauksissa. Nyt voimme yrittää tehdä täällä maan päälläkin jotakin tautien voittamiseksi. Älkää hylätkö meitä", toivoi Ugandan terveysministeriön apteekkipalvelujen edustaja lehdistötilaisuudessa.

Avustusrahoja kavalletaan, pommit räjähtävät ja sairaudet leviävät

Ugandassa asukkaita on 30 miljoonaa ja pääkaupunki Kampalassa kolme miljoonaa. Suurin osa Kampalan asumuksista on vaatimattomia puumajoja ja tiet ovat mutkaisia ja kuoppaisia hiekkateitä. Liikenneonnettomuuksia tapahtuu valtavasti: autot tunkevat joka ikiseen väliin, mihin mahtuvat, ja vastaantulevan kaistalla ajetaan niin kauan kuin mahdollista. Kaupungin lääkärit kertovat, että heidän kotimatkaansa menee joko 10 minuuttia tai kaksi tuntia riippuen liikenteestä: kaupunki siis tukehtuu autoihin. Maan palkkataso on todella alhainen: taksinkuljettaja tienaa 100 dollaria kuussa ja lääkäri 300 dollaria. Vuodessa noin 800 koulutettua sairaanhoitajaa lähteekin ulkomaille töihin. 70 prosenttia hoitajista ilmoittaa aikovansa vaihtaa alaa, koska sairaanhoidon tilanne maassa on surkea: sairaanhoitaja- ja kätilöliiton puheenjohtaja Janet Obuni kertoo, että Ugandassa on 1–2 sairaanhoitajaa 10 000 ihmistä kohti, kun sama luku on Britanniassa 100/10 000.

Ugandan poliittiset olot ovat epävakaat ja turvatilanne osassa maata heikohko. Kampalassa räjähti 11.7.2010 kaksi pommia: 76 ihmistä kuoli ja 90 loukkaantui. Räjähdykset tapahtuivat kahdessa eri ravintolassa jalkapallon maailmanmestaruuskisojen loppuottelun aikana. Al Qaeda terroristijärjestöön yhdistetty Al Shabaab otti vastuun iskuista.

Korruptio ja kavallukset ovat maan johdon yleistä huvia. Kun selaa yhden viikon ugandalaiset sanomalehdet läpi, löytää joka ikiseltä päivältä jonkinlaisen kavalluksen: milloin on liikenneministeriön virkamies vienyt kaikki lahjoitetut tierahat maasta mukanaan, milloin presidentin avustaja tyhjentänyt AIDS-säätiön rahat.

Maa on noussut useaan otteeseen julkisuuteen homovastaisten kommenttien/toimenpiteiden vuoksi. Loppuvuodesta 2009 nousi maailmanlaajuinen kohu, kun Ugandan hallitus teki lakiesityksen, jossa homoseksuaalisuudesta olisi eräissä tilanteissa langetettu kuolemantuomio. Syksyllä 2010 ugandalainen homovihamielinen lehti Rolling Stone (ei mitään tekemistä yhdysvaltalaisen lehden kanssa) lupasi näyttää sata kuuluisaa homoseksuaalia. Lopulta viidentoista kuvat, osoitteet ja nimet julkaistiin, ja kuvien päällä oli teksti "Hirttäkää heidät".

Kaikesta tästä huolimatta ugandalaiset ovat ystävällisiä, iloisia ja välittömiä. Kyläkouluvierailulla suomalaiset lapset alkavat tuntua depressiivisiltä, sillä niin paljon hymyileviä kasvoja näkyy joka puolella. Mihin me olemme kadottaneet vilpittömän ilon kaikesta?