25.11.2025
Tuore keuhkosyöpään sairastuneille suunnattu kysely paljastaa, että potilaat ja heidän läheisensä kohtaavat haasteita hoitopolulla. Viiveet diagnoosissa, epäselvyydet hoitovaihtoehdoista ja geenitestauksesta sekä riittämätön tuki arjessa nousivat keskeisiksi kehityskohteiksi.
Pfizer ja Suomen Syöpäpotilaat ry toteuttivat yhteistyössä Nordic Healthcare Groupin kanssa loka-marraskuussa 2025 kyselytutkimuksen, jossa selvitettiin keuhkosyöpää sairastavien ja heidän läheistensä kokemuksia sairaudesta ja sen hoidosta. Kyselyyn osallistui 71 vastaajaa, joista noin 80 % sairasti keuhkosyöpää itse ja viidesosa oli sairastavan läheisiä. Suurin osa vastaajista oli naisia (82 %) ja iältään yli 60-vuotiaita (66 %).
Diagnoosin saaminen saattoi viedä useita kuukausia oireiden alkamisesta. Aikaa kului ensin lääkärin vastaanotolle hakeutumiseen (33 % hakeutui lääkärin vastaanotolle yli kuukausi oireiden alkamisesta), jonka jälkeen keuhkosyövän varsinainen diagnosointi vei kolmannekselta vastaajista yli 3 kuukautta. Noin kolmanneksella oireita oli hoidettu aluksi jonakin muuna sairautena, useimmiten astmana, flunssana tai keuhkokuumeena.
”Nämä viiveet ovat huolestuttavia. Tiedetään, että varhainen diagnoosi ja hoitoon pääsy on äärettömän tärkeää keuhkosyövän hoitotulosten ja ennusteen kannalta. Viimeaikaiset selvitykset[1] ovat myös osoittaneet, että viivästynyt tutkimuksiin ja hoitoon pääsy ovat keskeisessä roolissa siinä, että Suomessa keuhkosyövän hoitotulokset ovat jääneet jälkeen muista Pohjoismaista”, toteaa Suomen Syöpäpotilaat ry:n toiminnanjohtaja Jenni Tamminen-Sirkiä.
Neljällä viidestä keuhkosyövän hoito aloitettiin kahden kuukauden sisällä diagnoosista. Yleisin ensisijainen hoitomuoto oli lääkehoito (41 %), noin kolmanneksen hoito oli alkanut leikkauksella.
Suurimmalle osalle (72 %) oli tehty oma hoitosuunnitelma, ja kahden kolmanneksen kanssa oli keskusteltu eri hoitovaihtoehdoista, mutta vain viidennes oli saanut tietoa kansallisesta hoitosuosituksesta.
Noin puolelle vastaajista oli tehty kasvaimen geenitestaus, mutta reilu kolmannes ei osannut sanoa, mitä testiä oli käytetty ja ennen kaikkea, vaikuttiko tulos hoitovalintaan (37 %). Enemmistö vastaajista (69 %) koki kuitenkin vaikutusmahdollisuutensa hoitoon ja hoitopäätöksiin pääsääntöisesti hyviksi.
Vastaajat kokivat saaneensa hoitavilta ammattilaisilta parhaiten tietoa sairaudesta ja hoitojen sivuvaikutuksista. Eniten lisätietoa vastaajat kaipasivat sairauden etenemisestä ja ennusteesta (70 %), hoitovaihtoehdoista (55 %), lääkkeiden ja hoitojen yhteis- ja sivuvaikutuksista (54 %) sekä lääketutkimuksista (52 %).
Tukea arjen haasteisiin, esimerkiksi tupakoinnin lopettamiseen tai työssä jaksamiseen, oli saatu huomattavasti vähemmän. Yli puolet vastaajista koki hoitopolussa kehittämisen tarvetta. Tärkeimmiksi kehityskohteiksi nousivat sujuvampi hoitoon pääsy, selkeämpi hoitosuunnitelma sekä parempi tiedon ja tuen saanti terveydenhuollon ammattilaisilta. Tamminen-Sirkiän mukaan näihin haasteisiin vastaavia toimenpiteitä on kirjattu kansalliseen syöpästrategiaan. ”Keuhko-oireisia ja keuhkosyöpäpotilaita kohtaavien terveydenhuollon ammattilaisten ei kuitenkaan tarvitse odottaa strategian virallista toimeenpanoa, vaan jokainen voi jo nyt tunnistaa omassa työssään kohtia, joissa voi mahdollistaa varhaisemman diagnoosin, viestiä selkeästi hoitosuunnitelmasta ja varata riittävästi aikaa potilaan ja hänen läheisensä kohtaamiseen ja tukemiseen”, hän jatkaa.
Linkki kyselyn tuloksiin: https://www.pfizer.fi/ajankohtaista/uutiset/keuhkosyopakyselyn-tulokset-112025
Muut lähteet:
1 Khalife Ghida et al. Comparative study of lung cancer care and survival outcomes across the Nordic countries. Acta Oncologica 2025, vol 64, 734–741. https://doi.org/10.2340/1651-226X.2025.42778
2 Yhdessä syöpää vastaan – Ihmislähtöistä syövän ehkäisyä ja hoitoa. Kansallinen syöpästrategia 2026-2035. Sosiaali- ja terveysministeriö.
https://stm.fi/documents/1271139/1329769/Kansallinen_syopastrategia_2026_2035.pdf/5057c3d1-e824-3933-0a32-7344843e9bf6?t=1762756763489.
Lisätietoja: