15.05.2023 klo 12.30
Mitä lääkeväärennökset ovat?
Tulehduksellisia suolistosairauksia (IBD, Inflammatory Bowel Diseases) sairastavien määrä on viime vuosina lisääntynyt ja on lisääntymässä myös tulevaisuudessa. Vuoden 2022 lopussa oli lähes 58 000 IBD-diagnoosin saanutta.[1] Voidaankin jo puhua uudesta kansantaudista. Tulehduksellisten suolistosairausten kaksi päätyyppiä ovat Crohnin tauti ja colitis ulcerosa (haavainen paksusuolitulehdus).
Tulehduksellinen suolistosairaus on krooninen sairaus, joka vaatii pitkäaikaista lääkitystä ja hoitoa. Hoito tapahtuu pääosin erikoissairaanhoidossa, ja moniammatillinen lähestymistapa arjen työssä korostuu: potilas hyötyy siitä, että hän saa hoitoa, tukea ja apua sekä gastroenterologilta että IBD-hoitajalta.
Potilasmäärän kasvaessa IBD-hoitajia kaivataan lisää. Tällä hetkellä koulutettuja IBD-hoitajia on noin sata, ja heitä on koulutettu erikoistumisopinnoissa ammattikorkeakoulussa vuodesta 2009 lähtien.[2] Tulehduksellisen suolistosairauden kanssa elävälle on tarjolla digitaalisia tukiratkaisuja, mutta ne eivät korvaa IBD-hoitajan moninaista työpanosta. IBD-hoitajan työpanos vähentää osaltaan myös gastroenterologin työtaakkaa.
Haastattelimme IBD-hoidon käytännön yhteistyöstä Pirkanmaan hyvinvointialueen Hatanpään Vatsakeskuksen gastroenterologi Maarit Saloa ja IBD-hoitaja Päivi von Dickoffia, jotka hoitavat yhdessä työparina IBD:tä sairastavia.
Gastroenterologin ja IBD-hoitajan työnjako ja yhteistyö käytännössä
Salo ja von Dickoff painottavat, että IBD-hoitajat ovat korvaamaton osa hoitoketjua ja potilaan hoitoa. Heillä Vatsakeskuksessa on pitkä ja vakiintunut yhteinen käytännön toimintatapa ja työnjako.
Gastroenterologi tekee IBD:tä sairastavalle diagnoosin, määrää lääkkeet ja tekee hoitosuunnitelman. IBD-hoitaja ohjaa ja opastaa, kuinka elää ja toimia sairauden kanssa. Hän myös ohjaa lääkkeiden aloitukseen liittyvät asiat, seuraa lääkkeeseen liittyviä turvaverikokeita ja tukee vaikeissa elämäntilanteissa. Vastearvion lääkkeen toimivuudesta ja hoitosuunnnitelmasta tekee gastroenterologi. Vuosikontrolli tapahtuu joko gastroenterologilla tai hoitajalla potilaan voinnin ja lääkityksen mukaan.
IBD-hoitajan vastuulla on puhelinlinja, johon potilaat voivat soittaa. Potilaat ohjataan soittamaan siihen esim. pahenemisvaiheessa tai muissa ongelmatilanteissa matalalla kynnyksellä. Nopea reagointi potilaan taudin pahenemisvaiheen auttaa myös oireiden nopeammassa ja tehokkaammassa hoidossa, ja näin vältetään komplikaatioiden kehittymistä. Myös paljon välikontrolleja on siirtynyt IBD-hoitajalle. Jos näissä tulee erityistä esiin, niin gastroenterologin kanssa voi asiasta sitten nopeasti konsultoida. Hoitaja voi myös tilata tiettyjä verikokeita ja ulostenäytteitä omatoimisesti tarpeen mukaan.
Gastroenterologin ja IBD-hoitajan yhteistyön etuja
Salo ja von Dickoff kertovat, että IBD-potilaita on niin paljon, että gastroenterologin ja hoitajan työpanos yksinään ei tahdo riittää potilaiden hoitoon, ja tällä hetkellä erityisesti lääkärin vastaanottoajoista on pulaa. Yhteistyö onkin tärkeää, sillä siten he ovat saaneet kuitenkin asioita hoidettua tehokkaammin ja resurssien mukaan.
Yhteistyöhön liittyy Salon ja von Dickoffin mukaan monia muitakin etuja. Arkipäivässä tapahtuu jatkuvasti oppimista puolin ja toisin. Työparina työskentelyn kautta tarjoutuu myös mahdollisuus nopeammin konsultoida toista, ja se on heidän mukaansa suorastaan välttämättömyys töiden sujuvan ja turvallisen onnistumisen takaamiseksi.
Salo ja von Dickoff mainitsevat, että potilaat tohtivat kertoa eri asioita gastroenterologille kuin mitä hoitajalle. Lääkärin vastaanottoaika on usein melko lyhyt, ja osa asioista voi jäädä käsittelemättä tai unohtuu. Onkin hienoa, että IBD:tä sairastava voi olla yhteydessä hoitajaan, kun asiaa on. Näin voidaan myös kokonaisvaltaisemmin kehittää IBD:tä sairastavan hoitoa ja hoitokäytäntöjä.
Toimiva yhteistyö on avain hyvään ja laadukkaaseen IBD-potilaiden hoitoon. Loppukädessä tästä hyötyvät sekä hoitava yksikkö että tärkeimpänä itse potilas.
Lähteet: