15.11.2020 klo 10.00
Marraskuu on kansainvälinen keuhkosyöpäkuukausi. Sen tavoitteena on lisätä maailmanlaajuisesti tietoisuutta keuhkosyövästä ja sen kehittyvistä hoidoista. Globaalisti 11 % kaikista syöpätapauksista on keuhkosyöpiä, mikä tekee siitä yhden maailman yleisimmistä syövistä.[1] Suomessa keuhkosyöpään sairastuu noin 2 700 henkilöä vuosittain ja se on Suomen Syöpärekisterin tilaston mukaan miesten ja naisten kolmanneksi yleisin syöpätauti.[2]
Keuhkosyöpä on keuhkojen kudoksissa muodostuva syöpä ja se on perinteisesti luokiteltu kahteen päätyyppiin: ei-pienisoluiseen keuhkosyöpään ja pienisoluiseen keuhkosyöpään.[3] Valtaosa keuhkosyövistä on ei-pienisoluisia,[4] joista on vielä olemassa eri tautimuotoja.
Tupakointi on keuhkosyövän suurin riskitekijä, ja jopa noin 90 % keuhkosyövistä on tupakoinnin aiheuttamia [5]. Suomessa kuitenkin noin 15 %:ssa ja USA:ssa noin 20 %:ssa tapauksista potilaalla ei ole tupakointitaustaa.[5,6] Muita keuhkosyövän riskitekijöitä ovat mm. altistuminen tupakansavulle, asbestille, radonille, kromille, arseenille, noelle tai tervalle, sädehoito rintaan tai rinnan alueelle ja oma tai perhehistoria.[6]
Syövän eri vaiheissa pyritään eri keinoin saamaan paras mahdollinen hoitotulos. Varhaisen vaiheen leikkaus mahdollisine neoadjuvanttihoitoineen on ainoa mahdollisesti parantava hoitokeino. Levinnyttä syöpää voidaan hoitaa sädehoidolla, kemo-sädehoidolla, kemoterapialla, kohdennetuilla hoidoilla ja immunoterapialla riippuen syövän alatyypistä ja levinneisyydestä. Näillä hoidoilla voidaan kuitenkin pääsääntöisesti vain hidastaa taudin etenemistä.[6]
Lähteet