Lääkehoito ja rokotteet voivat pelastaa hengen, pidentää elinajanodotetta, ylläpitää työ- ja toimintakykyä, ennaltaehkäistä sairauksia, parantaa elämänlaatua ja tuoda ihmisille toivoa. Siksi terveydenhoidon rahoituksesta päätettäessä on huomioitava lääkehoidon kokonaisarvo sekä potilaalle että yhteiskunnalle. Kun suomalaisilla on käytössään heidän tarvitsemansa lääkkeet ja rokotteet, yhteiskunta säästää muissa kuluissa.

Lääkehoidon yhteiskunnallista vaikuttavuutta ja investointia tulisi arvioida aina kokonaisuutena, jossa otetaan huomioon hoidon suorien kustannusten (lääkkeen ja hoidon hinta) lisäksi sen epäsuorat kustannukset ja toisaalta hoidon aikaansaamat hyödyt (esimerkiksi elämän laatu ja aktiivisuus, sairauspoissaolot, työkyky).[1] Samaan aikaan lääkehoidolla ja rokotteilla on merkittävä rooli siirrettäessä terveydenhuollon painotusta kohti yksilöllistä hoitoa ja sairauksien aktiivista ja entistä varhaisempaa ennaltaehkäisyä. Esimerkiksi rokottaminen pneumokokkibakteeria vastaan on pieni investointi verrattuna aivokalvontulehdukseen tai sairaalahoitoiseen keuhkokuumeeseen liittyviin kuluihin.[2]

Lääkehoito on sijoitus ihmisen toimintakykyyn. Hyvässä hoitotasapainossa olevat ja mahdollisimman hyvinvoivat ihmiset pysyvät työelämässä pidempään. Säästöjä syntyy terveyden- ja sairaanhoidossa ja sosiaalipalveluissa. Esimerkiksi uusimpien syöpälääkkeiden käyttö on tarkoittanut taloudellisia säästöjä sairauden epäsuorissa kustannuksissa diagnoosimäärien lisääntymisestä huolimatta. Sairastumisestaan huolimatta yhä useampi on pystynyt käymään esimerkiksi töissä.[1]

Koronapandemia on osoittanut, että rokote- ja lääkekehitys on elintärkeää. Meidän tulee yhdessä huolehtia paitsi lääkehoidon, myös sairauksia ennaltaehkäisevien rokotteiden, oikeasta käytöstä.

Suomessa on erinomaiset edellytykset lääketieteelliselle tutkimukselle ja rokotteiden kehitykselle. Kansallisiin vahvuuksiimme lukeutuvat geneettisesti ainutlaatuinen väestö, myönteisesti tutkimuksiin suhtautuvat kansalaiset, korkeasti koulutettu työvoima, kehittynyt biopankkitoiminta ja kattavat terveydenhuollon rekisterit. Jotta Suomen asema säilyy, meidän on pidettävä huoli tutkimus- ja innovaatioympäristömme kehityksestä. Käytännössä tämä tarkoittaa mm. lainsäädännön kehittämistä, kliinisten lupakäytäntöjen sujuvoittamista ja tutkimuksen rahoitusmallien uudistamista. 

Lääketeollisuuden ja päättäjien on etsittävä yhdessä keinoja turvata lääke- ja rokotetutkimus ja samalla taata hoitojen saatavuus potilaille

• Lääkehoidon ja rokotteiden rahoitus on turvattava. Terveydenhoidon kustannuksia tarkasteltaessa on huomioitava lääkkeen todellinen arvo: lääkkeet tuovat mukanaan säästöjä ja tuottavuutta yhteiskunnan eri osa-alueilla.

• Lääkehoidon saatavuutta on edistettävä. Nykyään uusien lääkkeiden käyttöönotossa esiintyy viiveitä ja alueellista vaihtelevuutta. Tähän on puututtava.

• Jotta Suomesta voi tulla investointeja houkutteleva lääkekehityksen huippumaa, tutkimus- ja innovaatioympäristöä sekä lainsäädäntöä on kehitettävä mahdollistavaan suuntaan.

Lähteet:

1. Lääkkeen arvo. 10/2020. Lääketeollisuus. https://www.laaketeollisuus.fi/media/julkaisut/esitteita-ja-raportteja/laakkeen-arvo-2020-tiivistelma-ja-esimerkit.pdf. Vierailtu 1.4.2021. 
2. Mankinen, P., Linna, M., Martikainen, J. et al. Näkökulma vaikuttaa terveysteknologioiden taloudellisen arvioinnin tuloksiin – esimerkkinä iäkkäiden pneumokokkirokottaminen. 2/2019. DOSIS. https://dosis.fi/wp-content/uploads/2019/06/Dosis_2-2019_Mankinen.pdf. Vierailtu 1.4.2021.